"Onpa mielenkiintoista!" Naisen ilme on samalla mietteliäs, mutta innostunut. Hän istuu nojatuolissa, ja kirjaa asioita paperilehtiölle. Kynä viuhuu lennokkaasti, mutta tahdikkaasti. Näyttää siltä, kuin kertoisin jotain tieteen aiempien tutkimustulosten kumoavia uusia varhaisia tuloksia avaruusfysiikasta.

Istun varmaan miljoonatta kertaa psykoterapeutin vastaanotolla. Olen potilas. Potilaat ovat yleensä sairaita. Jos ei ole potilas, on asiakas. Mutta minä olen kaiketi sairas. Tämä psykoterapeutti on tottakai Kelan ja Valviran hyväksymä nimikesuojattu psykoterapeutti. Hänen alansa on CBT, kognitiivinen käyttäytymisterapia. Uuden terapeutin löytäminen oli työlästä. Kyselyjä karttui varmasti noin 30, ennen kuin löysin sopivan kohtuullisella aikataululla. Vai voisiko sanoa kohtuullisesti sopivan järkevällä aikataululla. Tämä terapeutti on tieteellinen terapeutti, joka käyttää erilaisia mittareita ja kyselylomakkeita. Terapia on kuulemma jäsenneltyä ja tavoitteellista, mutta terapeutin, Rouvan, homssuinen tyyli, ja rasittava itsestään pälättäminen tekee siitä kyllä hieman toisenlaiselta tuntuvaa. Rouva on selkeästi aivan erilaista tyyppiä, kuin he joiden luona olen aiemmin käynyt. Siksi juuri valitsin hänet.

Rouvalla on kokemusta OCD:stä ja hän käyttää esimerkiksi altistamista menetelmänä. Altistaminen menetelmänä kuulosti pelottavalta aluksi, mutta olen huomannut että eteneminen tapahtuu tavalla, joka ei ole mitenkään raakaa. Lisäksi mausteena on Rouvan homssuisuus, joten terapiaistunnot eivät ole vakavia ja jäykkiä, vaan enemmänkin minua rasittaa Rouvan poukkoilu sanomisissaan. Se on tavallaan virkistävää, että Rouva puhuu myös itsestään. Se tuntuu keskustelunomaisemmalta, koska hän myös puhuu minun asioista sanomalla omia mielipiteitään ja sitä, mitä ajattelee. Esimerkiksi kun sanon: "Olen miettinyt, että ehkä olen tehnyt liikaa ja pakko-oireet ovat siksi vielä tässä. Olen aina yrittänyt kaikkea; opiskellut ja valmistunut, mutta oireet eivät ole sillä lakanneet. Ehkä ne olisivat lakanneet, jos olisin vain jättänyt kaiken tekemättä ja lakannut yrittämästä." Rouva vastaa heti empimättä hetkeäkään: " No tuskin, luulen että asia on juuri toisin päin. Se että olet tehnyt ja yrittänyt, on vienyt sinua eteenpäin." Virkistävää, että joku rajaa heti sitä aivomössön tuottamaa ´mitä jos´-soopaa. 

Minulle on aiemmin myönnetty Kelan tukema kolmen vuoden kuntoutuspsykoterapia. Nyt käytän siis viimeistä vuotta siitä. Rouva on sanonut, että aika on varsin lyhyt. Tarvittaessa sitä voisi hakea lisää, kun vuosi lähenee loppuaan. Niinhän sitä voisi. Mutta on eri asia kiinnostaako minua. Terapiaan liittyy odotuksia, ja pettymyksiä omaan tilanteeseen. Väsyttää olla potilas, se jota on terapoitava. Väsyttää avata elämäänsä, ja tehdä töitä itsensä kanssa, kun ei ole mitään takeita, että elämä muuttuu helpommaksi. Olen 15-vuotiaasta asti käynyt joko mielenterveystoimistolla juttelemassa tai yksilöterapiassa psykoterapeutilla. Pitkää terapiataustaani on hoitavissa tahoissa hämmästelty, mikä on aiheuttanut sen tunteen, etten ole yrittänyt tarpeeksi. Kukaan ei ole koskaan sanonut, etten ole yrittänyt tarpeeksi. Hoitavissa tahoissa on myös puhuttu, kuinka terapian voimalla olen pystynyt kouluttautumaan jne., ja selkeästi siitä on ollut minulle hyötyä. No onhan siitä ollut hyötyä, koska olen hengissä. Lähtötilanteesta on pitkä matka tähän, missä olen nyt. Mutta terapian hakuprosessissa sen selittäminen kahdessa minuutissa psykiatrin haastattelussa on sangen vaikeaa.

Rouvan terapiaistuntoja on nyt takana useampi kuukausi. Mielialalle on tehnyt hyvää, että voin selittää pakko-oireiden seittiä, ja sen tuomaa kipuilua jollekin. Rouva on sanonut: "Hiphei, propsit sulle tästä, että miten hoidat lapsen ja arjen, vaikka sinulla on kovin lonkeromaista tämä ocd." Olemme rouvan kanssa jäsennelleet pakko-oireitani esimerkiksi jaottelemalla mikä on turvakäyttäytymistä. Tarkoituksena on helpottaa arkea ja vapauttaa voimavaroja pakko-oireista johonkin muuhun, esimerkiksi itseni toteuttamiseen. Saa nähdä miten se onnistuu. Tarkoituksena on tehdä myös altistamisharjoituksia. Nimenomaan sellaisia, jotka ovat toteutettavissa. Rouvan tieteellinen ja jäsennelty terapiatapa tekee ihan hyvää.