Vesipisarat kasvien lehtien päällä näyttävät todella upeilta. Kuin kimaltelevat timantit. Olen kuljeskellut ulkona ja katsonut luontoa, miten kauniita ja viattomia maisemia se tarjoaakaan, jos vain pysähtyy katsomaan. Järven vesi lainehtii, ja linnut kelluen keinahtelevat noilla laineilla. Hassusti ne välillä sukeltelevat todella taitavasti, ja sitten jatkavat kuljeskeluaan. Se on hirvittävän kaunista miten monissa eri sävyissä puiden lehdet voivat näyttää väriloistonsa. Pysähdyn kävellessä ja jään katsomaan toukkaa, joka ylittää kävelytietä. Mahtavan näköinen pieni olento. Se on aika vaarallisessa paikassa, kun joku voi ajaa pyörällä sen päältä. Oksettava ajatus. Jään seisomaan sen viereen niin että se pääsee pois asfaltilta eikä kukaan aja sen päältä. Tuolle olennolle kauhean pitkä matka ylittää jalankulkuväylä, hirveän pitkä. Olisi epäreilua, jos joku ajaisi sen päältä nyt, kun se on jo yli puolet matkasta tehnyt. Onneksi voin auttaa sitä. Edes sitä.

Kissat on mahottoman ihania kavereita kotona ollessa. Ne jaksaa tulla syliin kiehnäämään. Nytkin toinen kissoistani pyörii sylissä, löysikin jo hyvän paikan ja asettui siihen, ihan selvästi tarkistamaan syntyykö kirjoitusvirheitä.

Olen käynyt lounasaikaan syömässä ruokalassa, mistä saa opiskelijana edullista evästä. Se on päivän kohokohta. Kuljen kävellen tai pyöräillen, joten saan samalla raitista ilmaa. Ruokalassa voin ottaa valmista ruokaa, sanoa pari sanaa kassalla sitä maksaessa, ja sitten istua pöytään syömään. Silloin kun on ruuhka-aika joutuu istumaan lähelle toisia ruokailijoita. Niinpä joudun kuuntelemaan heidän juttujaan. He puhuvat milloin mistäkin; työstä, matkustelusta, arjesta. Mieluiten istuisin vain itsekseni, en jaksaisi ajatella tai kuulla toisten asioista. Katselen välillä ihmisiä miettien "tuoltako näyttää ihminen, joka uskoo tulevaisuuteen?" Ruokalassa on paljon nuoria opiskelijoita, tottakai. Minä en kauaa enää ole opiskelija, sillä olen hakenut tutkintoa ja valmistun pian. Sain opinnäytetyöstä nelosen, hieno juttu, vai mitä?

Silloin kun olen kuljeskelemassa katsellen luontoa, en tunne oloani niin pahaksi. Luonto vain on. Linnut ja kasvit vain ovat olemassa, ja se riittää. Minä tavallaan unohdan itseni, kun saan ihailla luontoa.